Tallinnan kaupunkimaisema poikkeaa suomalaisesta siinä mielessä, että täällä ihmiset ovat kovin innokkaita ruokkimaan kaupunkilaislintuja, puluja ja erilaisia ankkoja. Ihan tavallista on nähdä puistoissa ihmisiä kulkemassa kokonaiset iskemättömät leipäpaketit käsissään. Pussien sisällön he sitten heittelevät siivekkäille.
Kyllä minäkin tykkään linnuista, mutta en tykkää siitä, että ne tunkevat lautaselleni. Ja yhä röyhkeämmiksihän linnut käyvät, kun niille pussikaupalla leipää kannetaan.
Täkäläisten innosta ruokkia lintuja olen nähnyt kaksi erityisen äimistyttävää tapausta. Kerran näin, kuinka katetun torialueen alla, keskustorilla, joku rouva levitteli siivekkäille ruokaa. Ihan siinä myytävien elintarvikkeiden vieressä. Näky meinasi tosissaan nostaa verenpainetta, niin ajattelemattomalta se tuntui.
Toinen silmääni osunut tapaus oli Nõmmen torilla. Istuin lasten kanssa torikahvilassa, aivan sisätiloissa. Eräs rouva sai pullansa syötyä. Ihmettelin, kun hän nousi pöydästä ja lähti ulos ovesta lautasensa kanssa. Lautaselle jääneet pullanmurut hän kävi nakkaamassa pihalla päivystäville linnuille ja toi sitten lautasen takasin sisälle.
Vai olenko minä taas vain seipään niellyt tosikko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti