Blogin oikeassa palkissa ollut, testimielessä sinne heitetty kysely on roikkunut siellä jo tovin. Käydäänpä lopulta käsiksi tuloksiin.
59 % teistä lukijoista ei siis tunne minua oikeassa elämässä. 36 % puolestaan tuntee ja 6 % miettii, että olenko mää ja kuka mun nimi on.
Kyselyyn vastasi 49 lukijaa. Taas kerran: miten teitä on niin paljon?!
Nämä tiedot paljastavat sen, että tänne blogiin on löytänyt tiensä enemmän minulle vieraita ihmisiä kuin tuttuja, mikä on hassua ja hauskaa. Kuten olen monesti todennut, ajattelin alkujaan, että kerron täällä kuulumiset vain sukulaisille ja kavereille, koska en uskonut, että ketään muuta voisi kiinnostaa, milloin poika on käynyt parturissa tai syönkö voileipäni lautaselta vai pöydältä.
Nyt poistan kyselyn sivulta. Sen sijaan uutena elementtinä tuonne oikeaan laitaan (rullailkaa vähän alemmas) tulee lista lukemistani blogeista. Toistaiseksi siinä näkyy vain muutama, mutta koetan lisäillä enemmän. Nyt siellä olevista blogeista voi lukea ulkosuomalaisen elosta Saksassa ja Viron Otepäällä sekä erään maailmanmatkaajan kuulumisia.
Suuressa blogimaailmassa kirjoittajat aina kyselevät, mistä aiheista lukijat haluaisivat lukea. Se on toisaalta aika turhaa hommaa, sillä blogia pitää ennen kaikkea itselleen eikä siinä silloin paljon paina, mitä lukijat haluavat. Jos jotakuta kiinnostaa, niin kiva. Jos taas ei, niin verkosta varmasti löytyy miljoonittain kiinnostavimpia sivuja. Blogi on siinä mielessä oiva paikka olla täydellisen itsekäs.
Mutta kysyn nyt kuitenkin: onko jotain aiheita, joista te haluaisitte kuulla? Onko esimerkiksi joitakin Viroon, virolaisiin, ulkosuomalaisuuteen, lapsiperhe-eloon tms. liittyviä asioita, joista haluaisitte kuulla puhtaan subjektiivisen näkemykseni?
3 kommenttia:
Täällä Saksassa täytyy kuljettaa aina tukku käteistä mukana, sillä kortti, edes paikallinen pankkikortti ei käy juuri muualle maksuvälineeksi kuin ruoka- ja vaatekauppaan. Ravintoloissa nyrpistävät nenäänsä kortille, ja taksi ei suostu vastaanottamaan edes satasen seteliä, pitää olla pientä. Visa ei vingahtele yhtikäs missään.
Haikeudella muistan Tallinnan matkaa jolloin ostin visallani ratikkalipun R-kioskista ilman nurinaa. Arvo taisi olla jotain luokkaa 50 senttiä.
Miten Viro tukee kortilla maksamista? Siellä täytyy olla joku systeemi että R-kipsan pitäjä ei joudu itse maksamaan visan käyttömaksua. Tai en edes tiedä mikä systeemi käyttöä jarruttaa. Täällä sitä jarruttaa vain asenne, kun ei pankkikorttikaan kelpaa.
Tutkiva journalisti töihin! :)
Että voi sama asia olla niin uskomattoman päin vastoin kahdessa maassa! Täällä kyllä voi maksaa kortilla kaikkialla muualla paitsi torilla, myyjäisissä ja ihan satunnaisesti joissain pikkukioskeissa.
Se, että käteistä ei käytetä paljon näkyy täällä siinä, että kun koetat jotakin käteisellä maksaa, tulee tuhahtelua siitä, että ei ole vaihtorahaa. Ihan isoissakin kauppaketjuissa on tavallista, että kassaneiti pyytää seteleiden lisäksi pikkukolikoita, jotta vaihtorahasumma olisi mahdollista kassan seteleillä maksaa.
Tämä on tutkivalle journalistille oikeasti aika mainio aihe. Täytyypä vinkata! :)
Jaa, täällä oli kysely. Hups, enpäs huomannut. Mutta vastauksena, että tuntee.
Omalla kotisivullani, joka siis ei ole blogi vaan kotisivu, käy säännöllisesti noin 200 ihmistä kuukaudessa. Eräs siellä oleva novelli on ladattu noin 800 kertaa. Sitä on siis todennäköisesti luettu enemmän kuin jos se olisi julkaistu kirjana ja myyty kirjastoihin. Lukijoiden hämmästyttää minua suuresti, sillä minähän lähetän joulukorttejakin vain alle 20 kappaletta. Siellä täytyy siis käydä ihan vieraitakin. Ihmettelee P.
Lähetä kommentti