Kotikeittiön kokeilut jännittävien uusien maitotuotteiden saralla jatkuvat. Huhtikuussa ihmeteltiin rjazenkaa, nyt vuorossa on pett.
Pettiä löysin lähikaupan maitotiskistä, jossa en ollut sitä aiemmin huomannut. Tutkailin pussia (sitä siis myydään kilon pussissa, kuten oikeastaan kaikkia maitotuotteita täällä) ja totesin, että en ymmärrä pett-sanaa enkä muutenkaan tiedä yhtään, mitä aine on - siispä ostetaan pois ja selvitetään.
Googlailun jälkeen selvisi, että pett on voin valmistuksen sivutuote. Tämä myynnissä oleva pett on hapatettua, joten se on maultaan ja koostumukseltaan aika lailla ohuen piimän kaltaista. Viron kielessä siitä käytetään myös sanaa "võipiim" eli voimaito.
Selvisi, että pettiä voi juoda piimän tavoin ja käyttää monenlaisissa leivonnaisissa. Minä tein pettistä pannukakun, josta kyllä tuli vähän pannukakku, koska se unohtui liian pitkäksi aikaa uuniin. Syötyä tuli kuitenkin.
Toki myös join lasillisen pettiä ja minusta se maistui ihan tavalliselta piimältä, oli vain juoksevampaa.
Ja kun ihminen aikansa ällistelee tuotetta ja miettii, mitähän tämä on suomeksi, kertoo internet tietysti vastauksen. Kirnupiimäähän se.
4 kommenttia:
Mietin matkan varrella kirjoitustasi lukiessa että mikäs tämä tuote onkaan suomeksi.. ei kurri vaan.. ja tulihan se sieltä, kirnupiimä!
Google tietää kertoa että Valio ei myy enää kirnupiimää.
Kirnupiimästä tulee mummo mieleen. Sekä kokkelipiimä, joka oli lapsuuden hirveimpiä kauhistuksia heti homejuuston jälkeen. Siis ruoka-osastolla. Mummo veti hyvällä ruokahalulla ja sitä juustoa salaa. Ei minullakaan se aura kauaa jääkaapissa säily. :)
Kappas, kyllähän sitä josku valikoimissa oli, muistelen itsekin ostaneeni.
Kokkelipiimä en tietääkseni ole koskaan syönyt - vai syödäänkö sitä vai juodaan? Tässä taas ihminen paljastaa aukot sivistyksessään koko maailmalle...
Homejuusto onkin sen verran haastava juttu, että ei ihme, jos pientä ihmistä hirvittää. Mutta onneksi näin aikuisena ehtii. Ja kohta voikin kaivaa piparkakut esiin ja upottaa ne aurajuustoon!
Tämä on tuoreelle (vähän yli 2kk asuneelle) tallinnalaiselle niin kätevää, kun sinä kokeilet kaiken ja minä voin sitten käyttää testattua tuotetta. =)
Maailma (tai ainakin Tallinna) on vieläkin ihmeitä täynnä. Tässä taannoin etsin maitohyllystä kermaviiliä. Tiesin kyllä, että se on hapukoor, mutta kun sitä purkkia ei löytynyt... Löytyihän se sitten vartin etsimisen jälkeen, pussissa. =)
Suski, kiva, jos koe-eläintouhuiluistani on hyötyä! Paljon on vielä kaikkea testaamatta, joten eiköhän näitä kokeilujuttujakin tänne aina ilmaannut.
Hapukooria ei tosiaan taida olla missään muussa pakkauksessa kuin pussissa. Ja hei, sillekin on nyt olemassa sellainen muovinen taiteltava kaadin, kuten on maitopusseillekin. Hapukoor-kaadinta en ole vielä käytössä kokeillut, mutta maitopussikaadin on ihan ehdoton peli.
Lähetä kommentti