T oli jostakin ostanut Facebookin perustamisesta kertovan kirjan "The Accidental Billionaires - The Founding of Facebook". Tämä on se opus, jonka pohjalta on tehty viime syksynä ilmestyneen The Social Network -elokuvan käsikirjoitus. Kirjan on kirjoittanut Ben Mezrich.
Aloin vähän puolihuolimattomasti selailla olohuoneen pöydällä lojunutta kirjaa, mutta sitten se imaisikin mukaansa ja luin sen (kotiäidin ajankäyttöön suhteutettuna) varsin nopeasti.
Ei romaani Nobelia saisi, mutta tosi imuisasti se oli kirjoitettu, enkä ihmettele, että siitä oli filmikäsikirjoitus tehty. Mutta kaikkein eniten minua siinä kiinnosti tarinan sijoittuminen niin suurelta osin tänne Piilaakson maisemiin. Oli aika vänkä lukea asioiden tapahtuneen paikoissa, jotka nyt alkavat olla jo hieman tuttujakin.
Toki iso osa tarinasta liikkui myös Harvardin yliopistossa, jossa FB:n perustaja Mark Zuckerberg opiskeli ja jonka opiskelijaboksissa hän tämän nykyajan hämmästyttävän netti-ilmiön perusti.
Kuulostaa jotenkin kornilta sanoa, mutta kirjaa lukiessa minulle tuli samanlainen olo kuin lukiessani aikanaan Sofi Oksasen loistavaa Puhdistus-romaania. Olin Puhdistusta lukiessa juuri muuttanut Viroon ja oli ihmeellinen tunne lukea tarinaa, joka sijoittui niin vahvasti Viroon ja liittyi sikäläisiin ihmisiin. Pitkään kirjan lukemisen jälkeen ajattelin Tallinnan kaduilla kävellessä, mahtaako vastaantulevilla ihmisillä olla henkilöhistoriassaan samanlaisia kohtaloita kuin Puhdistuksen henkilöhahmoilla.
Vähän samoin ajattelen nyt Piilaakson suhteen. Mietin, onko kahvilassa kannettavan tietokoneensa ääressä istuva ja cokistaan tyhjentävä huppariteini juuri ällistyttävän keksinnön äärellä tai kuka kadulla vastaantuleva pukumies on juuri sijoittanut vaikkapa 50 miljoonaa dollaria lupaavaan start up -yritykseen.
Ihan erilaiset aihepiirit siis näillä lukukokemuksilla, mutta hauskasti tuovat jonkinlaista lisäsyvyyttä kummassakin maisemassa elämiseen.
Ja hih, oli myös aika hilpeää lukea Harvardin opiskelijaelämästä. On näköjään ihan sama, onko kyseessä maailman ehdottomaan eliittiin kuuluva opinahjo vai suomalainen maakuntayliopisto - opiskelijaelämä kaikkine toilailuineen on ihan samanlaista.
****
Perheen pienten kanssa touhutessa on lukemiseen käytettävä keskittynyt aika melko vähissä, joten viime vuodet olen lukenut enemmänkin lehtiä. Niitä voi lukea pala kerrallaan silloin kun mahdollisuus on.
Tänne USA:an tullessa tajusin, että nyt eteeni avautuu aikakauslehtionnela. Lehtien tilaushinnat ja myös irtomyyntihinnat ovat Pohjois-Eurooppaan verrattuna paljon pienemmät. Olenkin päättänyt, että täällä tutustun mahdollisimman paljon kaikenlaisiin lehtiin, mukaanlukien kiiltävimmät ja paksupaperisimmat naistenlehdet, joita koskaan en ole raaskinut Suomessa / Virossa ostaa. Pari numeroa esimerkiksi Harper's Bazaaria ja Vanity Fairia olen jo kahlannut, mutta vaikka ne näyttäviä ovatkin, niin en ehkä jaksa säännöllisesti lukea lehtiä, joissa ainakin kolmannes sisällöstä on hajuvesimainoksia.
Eilen riehaannuin optimistiksi ja tilasin kaksi aikakauslehteä. Time-lehden vuoden tilauksen tarjoushinta oli niin naurettavan halpa (vähän päälle 20 euroa, muistaakseni), että en voinut olla vastustamatta kiusausta. Lisäksi oli pakko tilata täälläkin joskus mainitsemani Monocle, kun en ole sitä kaupoissa irtonumerona nähnyt. Maakuntatason sanomalehti meille jo tuleekin, ja kadunvarsien lehtilaatikoista saa myös paikkakunnan uutisia välittävän ilmaisjakelulehden.
Sitten näitä pitäisi vain jossakin välissä ehtiä lukea... Joku voisi sanoa, että vähennä bloggaamista ja netissä notkumista, mutta katsotaan nyt.
4 kommenttia:
Mutta se mielenkiintoista pohtia, että mitä näillä miljonäärikeksinnöillä, siis tekstiviestillä, chatillä, Twitterillä ja Facebookilla oikein tehdään. Just niin. Höpistään. Vaikka on nykyajan vehkeet ja vaikka niiden ympärillä pyörii miljoonabisnes, silti niillä pyritään samaan kuin kivikauden ihmiset iltanuotiolla istuessaan, mukavia juttelemaan, mitä nyt Arabimaissa laittoivat niiden avulla pari vallankumous liikkeelle, paitsi että eihän niissä maissa valta oikeasti vaihtunut. Miettii maailmamenoa P.
Älä muuta sano, juuri noin se on. Ihmisten perustarpeet ovat ihan samat, vehkeet ja pelit vain muuttuvat.
Tänään tosin juuri uutisoitiin, että FB:n käyttäjämäärät olivat lähteneet laskuun USA:ssa ja Kanadassa. No, eipä se vielä kovin dramaattinen notkahdus ole, kun uusia käyttäjiä tulee koko ajan muualta.
Meillä hyvä hallitus mätkäisi hallitusohjelmaan lehtitilauksille 9 prosentin arvonlisäveron. Kun ottaa huomioon jakelukustannusten kasvun, painokustannusten kasvun, vuosittain laskevan levikin ja toimittajien uudet palkkataulukot, tilausmaksun korotuspaineet ovat 10-15 prosenttia. Saas nähdä, miten alalla käy, pohtii P.
Siinä on taas pientä pureskeltavaa levikkipomoille, huh, huh...
Lähetä kommentti