Hyvä meininki

"Makeet hiukset!" huikkasi minulle tänään satunnainen ohikulkija. T:tä puolestaan oli jututtanut autonsa ikkunasta roskakuski, joka oli kehunut T:n kulkupeliä. T sanoi vastavuoroisesti kehuneensa roskankuljettajan hienoa hummaa. Kaikki tämä oikein hyvässä hengessä.

Kepeä, puolihuolimaton positiivinen toisen ihmisen olemuksen kommentointi on asia, joka vaatii suomalaiselta totuttelua. Tuntuu hassulta, kun joku kehuu paitani väriä. Ei kai se nyt pilaile? Kuuliko joku muu? Varmana oli kuitenkin paidassa joku likatahra, jonka kommentoija huomasi ja nyt se kertoo kaikille kavereille, että näki jonkun umpimielisen maahanmuuttajan, jolla oli likainen paita.

Vähitellen tähänkin pienpuheen muotoon silti tottuu ja se tuntuu oikein kivalta. Positiivisen huomion tekeminen toisesta on vaivaton tapa kohottaa toisen mielialaa. Siitä tulee hyvä olo kommentin kohteelle ja itselle.

Täällä päin maailmaa kommentointi sujuu ihmisiltä hyvin luontevasti eikä siitä tehdä suurta numeroa. Kun joku jotakin kehaisee, on hän ehtinyt jo kadota kulman taakse, ennen kuin pohjoisen kasvatti on saanut änkeröityä suustaan kiitoksen.

Virossakin kepeitä kehaisuja harrastatetaan minusta paljon Suomea enemmän. Erityisesti naiset jakavat vaivatta positiivisia kommentteja toisilleen. On varsin tavallista kehaista toisen kampausta, kauniisti laitettuja kynsiä tai muutoin huoliteltua olemusta.

Huomasin juuri, että edellinen, synkkää urheiluaihetta käsittelevä postaukseni, oli Lahden takana -blogin 800:s kirjoitus. Onpas niitä jo kertynyt. Kiva, että te lukijat jaksatte aina vain käydä täällä! Virstanpylvään kunniaksi pistän lähiaikoina pystyyn pienen kyselyn ja siihen liittyvän arvonnan.