sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Äwwän kiewwän ympäw owwen

Meillä on viime ajat ollut tapana laulaa lasten kanssa viimeisenä iltalauluna Suljen ihanan soittorasian -laulua, joka on monille lapsiperheille ja muskarikävijöille varmasti tuttu. 

Kahden säkeistön jälkeen kolmas säkeistö lauletaan lallatellen, ilman sanoja. 

Meidän K:mme, 3,5 vuotta, ei vielä osaa lausua L-äännettä. Se tulee hänen suustaan W:nä. Kun R-äännekään ei vielä luonnu, niin Kirkan (vai oliko se Sammy?) hittiä veivataan "Wawwewwa wiwwan, wawwewwa wiwwan, siewwä puutkin kewwastuu, wawwewwa wiwwan".

Eräänä iltana Soittorasia-laulua laulaessamme K hiljeni täysin kolmannen säkeistön alkaessa. Kysyin, miksi hän ei lallattele tai hyräile mukana, edes omalla tavallaan. 

K totesi vähän hämillään, että "mä en osaa tota". Tyttö oli sitä ennen hoilannut sanoin kaksi säkeistöä täysin reippaasti. 

Se oli kovin liikuttavaa. Tytär tajusi itse, että ällän sanominen on vaikeaa eikä hän siksi halunnut tai kehdannut laulaa. 

Eilen illalla liikuttumismittari kuitenkin nousi tappiin, kun kahden säkeistön jälkeen K yhtyikin lallatukseen. Näin, kuinka katse nousi laulukirjasta, tyttö tuijotti tiukasti seinään ja nosti sormensa suunpieleen, selvästi näyttääkseen kielelle, että nyt pitäisi mennä sinne ylähampaiden taakse. Ja sitten hän lauloi, aivan koko lallatussäkeistön.

Ei se vielä ihan L ollut, mutta oikeaan suuntaan. Ja ponteva, vakavan keskittynyt yritys oli sydämen sulattava. 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Viimeisenä iltalauluna" - montako niitä kaikkiaan lauletaan? Meillä tuntuvat iltalaulut lisääntyvän viikko viikolta: "leppäkerttu"-laululla (Lennä lennä leppäkerttu) aloitettiin, sitten tuli mukaan "pimpim" (Tiritomba), seuraavana "hytkytti" (Pyörät ne pyörivät ympäri) ja toistaiseksi viimeisenä "mopolaulu" (Mikäs se tuolla kolottaa). Sen jälkeen äiti yleensä sanoo, että nyt riittää. S ei vielä itse laula mukana, mutta kiljaisee kyllä pontevasti "TÖÖT TÖÖT TÖÖT" hytkytti-laulun yhteydessä. Tuskastuneena S:n jokailtaiseen tunnin puolentoista "nukahtamismonologiin", jossa käsitellään kaikki päivän asiat ja tuttavapiiriin kuuluvat ihmiset ja jonka aikana nukuttava vanhempi ei saa poistua huoneesta, kävimme lukemassa K:n vastaavista rituaaleista noin vuoden takaa. Kyllä helpotti! T: T Jäkestä

S kirjoitti...

Käytännön vinkki: älkää lähtekö tuohon laulujen lisäykseen! :D Me koetamme pitää 3 - 4 hyvin lyhyessä tai parissa vähän pidemmässä. Vaihtoehtoisesti 1 iltasatu + 1 iltalaulu. Saa luvan riittää. Minä olen istunut kiintiölliseni pimeässä huoneessa odottamassa nukahtamista ja kuuntelemassa höpinöitä, joten tällä mennään nyt.

Voimaa teille!

Related Posts with Thumbnails