perjantai 1. marraskuuta 2013

Erään blogin loppu

Keväällä 2008 käynnistyi Lahden takana -blogi. Lukijoita on tullut pitkin matkaa lisää, ja postauksiakin  on ilmestynyt joinakin aikoina melko tiheään tahtiin.

Kuten erityisesti vanhat, vakituiset lukijat ovat saattaneet huomata, vajaa vuosi sitten bloggausvauhti alkoi hidastua. Tuolloin selvisi, että blogiperheen jäsen T on erittäin vakavasti sairas.

Syyskuussa T siirtyi niin ison lahden taakse, että sinne ei mikään viestintäväline yllä. Haimasyöpä vei J:ltä ja K:lta isän ja minulta aviopuolison. En osaa sanoa, voisiko mikään ikävä tai suru olla kovempi kuin se, mitä tällä hetkellä koen.

Tämän blogin on nyt aika vaieta. Lahden takana kuuluu mielessäni entiseen elämääni eikä minusta tunnu luontevalta sitä tällaisenaan jatkaa.

Vielä en verkossa pysty kirjoittamaan, mutta sellainen kutina on, että jollakin tapaa näpyttely jatkuu - kunhan mieli kertoo, milloin on sille oikea aika. Aiheet voivat olla jotakin aivan muuta kuin aiemmin tai sitten ei. Harkitsen myös bloggaamista omalla nimelläni. Jos ja kun jossakin kohden päätän aloittaa uuden blogin, laitan täältä sinne linkin.

Suuri kiitos, hyvät lukijat, mahdottoman hauskoista ja opettavaisista viidestä ja puolesta vuodesta. Kuullaan kenties myöhemmin.

Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää.


27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni, surulla ei ole mittayksikköä, ja kiitos kirjoituksistasi. Toivottavasti et sulje Lahden takana-blogia niin, että sitä ei pääse jatkossa lukemaan.

Sussu kirjoitti...

Otan osaa suureen suruusi. Kiitos kaikista kirjoituksista.

Neili kirjoitti...

Osanottoni.
Ja kiitos kaikesta mitä olen saanut tämän blogin kautta.

Viona kirjoitti...

Kiitos kiinnostavasta blogista ja osanotto suureen suruun.

äiti raitapaita kirjoitti...

Osanottoni suureen suruun! Ja myös kiitokset aivan mahtavasta blogista!

Sugar kirjoitti...

Osanottoni suureen suruunne :( Kiitoksia blogistasi, olen mielenkiinnolla lukenut.

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni surussanne ja tuhannesti voimia raskaimpaan aikaan :(

Sonja O. kirjoitti...

Osanotto suureen suruunne.

Maris kirjoitti...

Osanottoni.
Kiitos hyvistä lukuhetkistä blogisi parissa.

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa sinun ja perheesi suureen suruun.

Kiitos blogista, tämä oli minulle aikoinaan itä-blokki -expattina tärkeä henkireikä.

santra kirjoitti...

Otan osaa suruunne.
Olen lukenut suurella mielekiinnolla kokemuksianne ja, itsekin Virossa asuneena, välillä samaistunut ja ennen kaikkea nauttinut kirjoituksistasi. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten surullisia uutisia!
Lämmin osanottoni ja kiitos sinulle kirjoituksistasi.

Ana kirjoitti...

Samaa kuin muiltakin... paljon kiitoksia blogista ja osanottoa menetyksenne takia. Toipuminen on rankkaa aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sinulle ja lämmin kiitos blogistasi.

liisa

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni!
Itku tuli, kun luin postaustasi.
Voimia suuressa surussa elämisessä...
-Ulla

kirsi kirjoitti...


osanottoni.

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi kesästä lähtien vähän sikin sokin Tallinnaan muutettuani. Kokeillut pippurilaastaria, syönyt kivoissa paikoissa ja käynyt katsomassa ties mitä nähtävyyksiä. Kiitos tosi viehättävästä ja hauskasti kirjoitetusta blogista ja vielä siitä, että osaat kirjoittaa silleen ystävällisesti ja neutraalisti. Otan käsivarsikarvat pystyssä osaa suruusi ihan vaan tälleen tuntemattomana lukijana. Toivottavasti jaksat.

Maria kirjoitti...

Lämmin osanottoni.
Itsekkin kahteen otteeseen Virossa asuneena luin mielenkiinnolla blogiasi, kiitos mielenkiintoista postauksista.

Kirsi kirjoitti...

Osanottoni suuren surun keskellä ja voimia jokaiseen päivään jaksaa eteenpäin!

Anonyymi kirjoitti...

Voi kiitos tästä blogista (se oli ensimmäin jota aloin seurata) ja on niin harmillista että se päättyi näin. Voimaa ja jaksamista elämässä.

Polga kirjoitti...

Kiitos blogistasi ja voin vain itse saman kokeneena sanoa, että kyllä se kirjoitushana alkaa ensin tippua ja sitten jo suorastaan valua ja kuohua.

Jaksamista, päivä kerrallaan!

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tämän blogin vain joitakin kuukausia sitten enkä ole ollut aktiivinen lukija. Siitäkin huolimatta menin aivan sanattomaksi tästä viimeisestä kirjoituksesta. Osanottoni.

Anonyymi kirjoitti...

Osanottoni suureen suruusi. Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista ja paljon voimia tulevaisuuteen.

-Suski

Eveliina kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi pitkään, vuosia, mutta arkana viestittelijänä en koskaan aikaisemmin ole saanut aikaiseksi kommentoida. Nyt kuitenkin oli pakko. Syvimmät osanottoni suureen suruunne ja voimia ja kaikkea hyvää jatkoon. Lämmin kiitos blogistasi; sitä on ollut ilo lukea.

Annie kirjoitti...

Syvimmät osanottoni suureen suruusi ja paljon voimia sinulle ja perheelle.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi.Olen lukenut sitä alusta saakka. Osanottoni vielä suuruunne.

Tiina Linkama kirjoitti...

Ei sanoja. Myötätuntoa sitäkin enemmän. Osanottoni. Ja sytytän nyt kynttilän miehesi muistolle.

Kiitos näistä blogivuosista. Ne tuottivat minulle suurta iloa - ehkä joskus vielä löydät tuon kirjoittamien ilon uudelleen.

Related Posts with Thumbnails