Ennakkoluuloinen kun olen, eivät mielikuvani venäläisistä/neuvostoliittolaisista tuotteista ole aina sieltä laadukkaimmasta päästä. Mutta tokihan suuressa naapurissa osataan paljon asioita, ja yksi sellainen asia on näköjään vesivärien valmistus.
J on ahkera akvarellimaalauksen harrastaja, kiitos hoitotätimme, joka on koko ikänsä ollut innokas piirtäjä ja maalaaja. Lapsenhoitajamme on myös osannut huolehtia asialliset työvälineet lapselle, missä asiassa selkeä ohje on kuulunut: katso, että vesivärit on valmistettu Venäjällä. Idän suunnasta kuulemma tulivat neuvostoajallakin ylivoimaisesti parhaimmat piirustus- ja maalaustarvikkeet.
Ja todellakin, tämä pitää paikkansa! Sekalaiset tiimari- yms. market-värit ovat välillä laadultaan ihan mitä sattuu. Ei paljon kiinnosta maalata, jos raivoisankaan värien käyttelyn jälkeen paperille ei ilmesty kuin haalea vesiläiskä. Täällä Tallinnassa esimerkiksi Prismasta saatavista, Moskovassa valmistetuissa vesiväreissä tätä ongelmaa ei ole, pigmenttiä piisaa. Lapsen kelpaa harjoitella maalaushommia, kun väriä tulee vähän hennommallakin otteella.
Sattumaa tai ei, mutta vinkki on hyvä. Ja vaikka moni asia rajan takana on ollut ja on ihan päin kulmaa, niin taidekoulutuksessa ja kuvataiteen osaamisessa naapureille ei voi irvistellä. Joten luultavasti he tietävät jotakin myös värien valmistuksesta.
4 kommenttia:
Meillä toveri S maalaa myös ajoittain innokkaasti. Meillä on käytössä lahjaksi saadut värit, jotka ovat presiis samanlaiset kuin meillä halki peruskoulun ja vielä lukiossakin, siis semmoiset, joissa on kuusi- (tai yhdeksän-) koloinen valkoinen muovialusta ja läpinäkyvä kansi, jossa on myös kolot. Värinapit ostetaan erikseen, koulussa oli kaksi eri punaista, sinistä ja keltaista (niillä oli niitä ihania nimiäkin, karmiini, sinooperi, koboltti, ultramariini...), ja jos yksi kuluu loppuun, eikun kirjakaupasta uutta hakeman, ne myydään yksittäin! Ja kannen koloissa voi sekoittaa vaikkapa vihreitä ja ruskeita tai oransseja ja violetteja.
Paitsi että värit ovat hyvät, ne tuoksuvat minusta ihan salmiakille! Ja ilmeisesti myös maku on ihan ok, sillä pikkuveikka T imeskeli irronnutta karmiininappia viime viikolla...
Vaan onpa kyllä niin, että siellä suurella itäisellä maalla on osattu monet kulttuuri- ja taidejutut kyllä ihan kelvosti, vaikka jotkin muut asiat ovat ehkä lievästi menneet metsään.
Iltavillinä,
Väikis
Hei vaan!
Eikös noita Väikiksen kuvailemia isohkoja värinappuloita kutsuttu peiteväreiksi ja sitten oli vesivärit, ne hailukat, erikseen? Muistanko ihan väärin?
Lukijatoive: saako toveri J:n taidetta nähdä jossain, vai pitääkö tulla kylään? Marraskuu meni jo eikä ollut perinteistä Tallinnanmatkaa.. voi surkeus!
Kyllä, kyllä! Peitevärit ja vesivärit ovat kaksi eri asiaa. Lapsille ehdottomasti peitevärit ovat paremmat. Riippumatta siitä, missä on tehty. L (AI)
Hyvät naiset, kiitos kommenteista! Ihan tässä palautuvat kouluajat mieleen - oli meinaan täysin unohtunut tuo vesivärin/peitevärin ero.
Juu ei mitään hajua, kumpia nuo J:n käyttämät värit ovat, mutta pääasia, että toimivat. Ja jos jossain kaupassa nyt näen kumpaakin vaihtoehtoa, niin ainakin osaan nyt ottaa peiteväriä.
I, jos sanon, että ei sitä saa nähdä muualla kuin täällä, niin tuletko sitten kylään? :)
Vaan ehkä tänne voisi muutaman näytiksi skannata, erityisesti eilen syntyneen poron.
Lähetä kommentti