Kauppojen pakkauspalvelu on asia, josta olen oppinut Amerikassa nauttimaan. Tarkoitan niitä tyyppejä, jotka seisovat kassahihnan toisessa päässä ja laittavat ostokseni kasseihin puolestani. Kyllä, ihan niin kuin elokuvissa ja telkkarisarjoissa.
Muutaman kerran täällä oleilun alussa asia tuntui hassulta. Mitä se nyt vieras ihminen minun tavaroitani järjestelee? Kyllähän niitä nyt tässä itsekin ja suotta nyt vaivaksi ja mitä sekin minun ostoksistani ajattelee. Näkee, että ostin valmislihapullia. Pitäisiköhän sanoa, että kyllä minä ne yleensä itse teen?
Vaan kun matkassa on kaksi rääkyvää kakaraa, joista toinen on tippumassa päälleen kärryn istuimesta ja toinen tyhjentämässä lompakkoni sisältöä lattialle, tuntuu taivaan lahjalta, että joku laittaa ostokset nippuun ja pääsen orkesterini kanssa poistumaan paikalta mahdollisimman sujuvasti.
On aivan varma, että Tallinnaan palaamisen jälkeen seison useamman kerran Rimin tai Prisman kassahihnan päässä ja tuijotan tyhmänä, kun maitotölkkini eivät olekaan siirtyneet itsestään kasseihin.
Pakkaajien lisäksi kaupoissa lähes aina joku henkilökunnasta kysyy, tarvitseeko asiakas apua tavaroiden viemisessä autoon. Usein se henkilö on juuri se pakkaaja, mutta apua voivat tarjota myös ne työtekijät, jotka hakevat kärryjä parkkipaikoilta sisälle.
Minulle on tarjottu kantoapua kymmeniä kertoja. Olen ollut liikkeellä kahden lapsen, lastenrattaiden ja useamman ostoskassin kanssa ja aina vain todennut, että ei tartte auttaa, kyllä minä selviän.
Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla? On vain tuntunut niin hassulta saada saattajaa mukaansa autolle. Siinähän voi vaikka joutua juttelemaan jotakin ja on tässä ennenkin ollut nuijasotia - pärjään minä vaikka niska limassa.
Tänään kävin ruokakaupassa itsekseni. Kun palautin ostoskärryjä kärryletkaan, eräs kaupan täti tuli huikkaamaan, haluaisinko apua tavaroiden kantamisessa. Minulla oli jo kielen päällä perinteinen "no thanks, I'm fine", mutta sain käännettyä sen takaisin ja sanottua, että mikäpäs siinä, auta pois.
Ja niin uusi uljas minä ja kaupan täti kävelimme niitä näitä rupatellen parkkipaikan toiselle puolelle. Täti heitti ostokseni autoon ja minä kiitin ja henkäisin syvään. Sillä lailla, hyvä S, eihän se niin kamalaa ollut.
****
Vakavasti puhuen - voi kunpa pakkauspalvelua ja tavaroiden auttamista autoon olisi Suomessa ja Virossa enemmänkin. Erityisesti apua soisi tarjottavan vanhuksille, joilla liikkuminen voi kestää ja tavaroiden kantaminen olla hankalaa. Pienissä kyläkaupoissa sentään vielä joskus näkee luonnikasta asiakaspalvelua, kun kassa lennähtää viemään asiakkaan ostoskoria autoon, mutta aika harvinaista herkkua se on. Vai onko Suomessa esimerkiksi jättimarketeissa pakkaajia vaikkapa ennen juhlapyhiä?
